Tämä on suora lainaus eräästä kirjasta. Tarina peilaa minun omia kokemuksiani pelosta ja rajoittavista tekijöistä. Löysin tarinasta sanoman joka puhutteli minua persoonallisella ja henkisellä tasolla. Tarina menee näin: "Vuoren varjossa, viileässä, vihreässä laaksossa laiduntaen, eli kerran lammaslauma. Eräänä päivänä, tammen alla, ne löysivät kuparinvärisen karvaisen otuksen. Johtajauuhi kumartui nuuskimaan liikkumatonta karvakasaa. Muut lampaat kokoontuivat uuhen ympärille uteliaina. Uuhi yritti tökkiä otusta turvallaan, mutta mitään muuta liikettä ei näkynyt kuin rintakehän nousu ja lasku hengityksen tahdissa. Uuhi päätti mennä makuulle otuksen viereen lämmittääkseen sitä, jospa se sitten heräisi. Muut lampaat väsyivät odotukseen ja jatkoivat laiduntamista lähistöllä. Yön laskeutuessa pieni kuparinvärinen otus alkoi liikkua ja uuhi nuoli sen kasvoja ja työnsi lähemmäs utareitaan, jotta se löytäisi lämmintä maitoa juodakseen. Aika kului, ja uuhi jatkoi poikasen hoivaamista. Kai...