Pienin askelin eteenpäin
Morjens!! Suuhygienisti tutkinnon aloituksesta on kulunut jo 1 v 2kk. Koulun ekana vuonna luulin, tietäväni kaikesta kaiken. Olin todella ylpeä ja itsekäs. Samalla vähän pelokas, arka ja epävarma. Halusin vain päästä tekemään asioita nopeasti ja kiireellä, koska minulla ei ole aikaa odotella. Viis teoriatiedosta kyllä minä osaan muutenkin! Voin todeta, että ammattikorkeakoulun armoton ja erittäin vaativa koulu laittoi haaveilleni stop:in "hetkellisesti". Silloin kaikki laitettiin ruotoon ja samalle viivalle (ks Kuva1). Olin vain pieni kani muiden joukossa. Vähän pelokas ja arka. Kuva1. söpö kani Omat ajatukset, tavoitteet ja toiveet omat hieman muuttunut matkan varrella. Olen nykyään hieman itsevarmempi, valmis kohtaamaan jännittäviä asioita ja en niin koppava. Ylpeys jäi ekalle vuodelle ja tilalle tuli nöyryys. Pitää olla nöyrä. Ei kannata lähteä sooloilemaan! Muistan erään yliopisto opettajan sanoneen ääneen (kesän lopussa pidetyssä simulaatioharjoituksessa UEF:llä), "