Ehdollistuminen ja pelot, tarina siitä...

 Tämä on suora lainaus eräästä kirjasta. Tarina peilaa minun omia kokemuksiani pelosta ja rajoittavista tekijöistä. Löysin tarinasta sanoman joka puhutteli minua persoonallisella ja henkisellä tasolla.

Tarina menee näin:

"Vuoren varjossa, viileässä, vihreässä laaksossa laiduntaen, eli kerran lammaslauma. Eräänä päivänä, tammen alla, ne löysivät kuparinvärisen karvaisen otuksen. Johtajauuhi kumartui nuuskimaan liikkumatonta karvakasaa. Muut lampaat kokoontuivat uuhen ympärille uteliaina. Uuhi yritti tökkiä otusta turvallaan, mutta mitään muuta liikettä ei näkynyt kuin rintakehän nousu ja lasku hengityksen tahdissa. Uuhi päätti mennä makuulle otuksen viereen lämmittääkseen sitä, jospa se sitten heräisi. Muut lampaat väsyivät odotukseen ja jatkoivat laiduntamista lähistöllä. Yön laskeutuessa pieni kuparinvärinen otus alkoi liikkua ja uuhi nuoli sen kasvoja ja työnsi lähemmäs utareitaan, jotta se löytäisi lämmintä maitoa juodakseen.

Aika kului, ja uuhi jatkoi poikasen hoivaamista. Kaikki lampaat näkivät, että tämä eläin oli toisenlainen. Se oli jo kasvanut isommaksi kuin suurin pässi, ja sen turkin väri muistutti enemmän kesäistä auringonlaskua kuin pilviä. Kuparinväriset kasvot olivat leveämmät kuin lampaiden ja suu oli täynnä suuria ja teräviä hampaita. Silti se seurasi laumaa juoden kirkkaista puroista ja syöden ruohoa kuin kunnon lammas.

Se oli oikeasti leijona. Mutta elettyään koko elämänsä lampaiden joukossa, se ei tiennyt mistään muusta kuin lampaan elämästä. Lampaat eivät koskaan olleet nähneet leijonaa, joten nekään eivät tienneet mikä se oli. Eläimet liikkuivat kaikki yhtenä laumana, laiduntaen ja nukkuen. Leijonasta kasvoi hyvä tähystäjä, joka näki pedot kaukaa. Öisin se vartioi laumaa, ja päivisin se liikkui lauman kärjessä.

Kunnes yhtenä päivänä rinteellä kuului ennenkuulumaton karjunta, ja koko lauma kokoontui peloissaan, paitsi kuparinvärinen naaras. Puun takaa ilmestyi suurin peto, jonka lampaat olivat koskaan nähneet. Johtajauuhi kutsui kauhuissaan hoidokkiaan, mutta tämä jatkoi kulkemista pedon suuntaan pelottomana. Peto tunnisti lajitoverinsa, nyökkäsi ja jatkoi matkaa purolle. Kuparinvärinen naaras seurasi. Kun outo peto kumartui juomaan purosta, naaras näki oman peilikuvansa veden pinnalla pedon vieressä. Kuvat muistuttivat toisiaan. Järkyttyneenä leijona perääntyi veden ääreltä kohti laumaansa. Iso peto astui eteen ja esti sen kulun.

Peto karjui taas, ja kun lampaat vetäytyivät kauhuissaan kauemmaksi, lammas-leijona nyökkäsi ymmärtäen vihjeen. Se jäi kuuntelemaan muukalaisen viestiä, jonka lampaat kuulivat pelkkänä pelottavana ärjyntänä. 

Muukalainen sanoi, "älä pakene sitä, kuka olet. Olet saattanut kasvaa täällä lampaiden joukossa, mutta sinusta on kehittynyt kaunis leijona. Leijonat ovat vahvoja, itsenäisiä ja rohkeita. Sinua odottaa niin paljon enemmän kuin tämä vihreä turvallinen paikka lampaiden laumassa. Tule kanssani."

Leijona oli aina tiennyt olevansa erilainen kuin lampaat. Mutta se oli kasvanut lampaana ja aina pitänyt viihtyisästä turvallisuudesta, mutta ei ruohon syömisestä. Liikkuminen laaksossa ja rinteillä oli mukavaa, mutta se halusi nähdä korkeammalle, kulkea kauemmaksi ja tunsi joskus käsittämätöntä levottomuutta tuulen kutsuessa. Nyt se ensimmäisen kerran pystyi näkemään heijastuksen itsestään vanhan leijonan silmissä. Ensimmäisen kerran elämässään se tunsi yhteenkuuluvuutta erilaisuuden sijaan. Edessä oli valinta, jäädä turvalliseen lammaslaumaan tai kunnioittaa omaa todellista itseään seuraamalla muukalaista uuteen maailmaan.

Johtajauuhi astui lähemmäksi ja sanoi, "Monta vuotta sitten löysin sinut kuolemaisillasi puun alta enkä voinut jättää sinua siihen nääntymään. Imetin ja lämmitin sinua lauman turvassa. Nyt sinun on aika kulkea omaa tietäsi. Tee elämästä omasi, seuraa omia valintojasi äläkä lauman valintoja. Olet aina auttanut ja hoitanut tehtäväsi laumassa. Nyt on aika tehdä tehtäväsi lauman ulkopuolella. Osasin odottaa tätä hetkeä, ja nyt kun se on tullut, voin sanoa, että olen sinusta ylpeä. Sinulla on sisälläsi kaikki mitä tarvitset. Käytä sitä hyvällä tavalla."

Leijona nousi jaloilleen, kosketti hellästi uuhen turpaa ja kumarsi laumalle. Sitten se kääntyi vanhan leijonan suuntaan, ja yhdessä ne lähtivät kulkemaan kohti vuoria tuulta nuuskien."

Lähde:

Shanti Limnell- Läsnäolon ja hyväksynnän kautta muutokseen.